Karaten historiaa

Shotokan karaten historiaa

Legendan mukaan intialainen munkki Bodhidharma, (Jap. Daruma) zen:in perustaja, vaelsi Intiasta Kiinaan Himalajan ylitse noin 525 j.a.a. Saavuttuaan Kiinaan Bodhidharma asettui asumaan Hunan maakuntaan, Shao-lin temppeliin, jossa hän ryhtyi opettamaan munkeille zen-oppia. Huomattuaan munkkien huonon fyysisen kunnon, hän esitteli heille sarjan liikkeitä lihasten harjoittamiseksi. Liikesarjat muodostavat perustan kaikkien itämaisten taistelutaitojen synnylle. Taidot kehittyivät munkkien joutuessa puolustautumaan luostarin ulkopuolella rosvoja vastaan. Ajan myötä puolustautumismenetelmä levisi munkkien mukana ympäri Kiinaa.

Japanin eteläpuolella sijaitseva Ryu-kyu-saariryhmän suurin saari on Okinawa. Se sijaitsee 550 km päässä Japanin Kyushulta ja noin 700 km päässä Kiinasta.

1200 - luvulla Okinawan ensimmäinen kuningas yhdisti saaret. Hallitsevan luokan aseman säilyttämiseksi rajoitettiin yksityisten kansalaisten oikeutta kantaa aseita ja tämän rajoituksen seurauksena kiinnostus aseettomiin taistelulajeihin kasvoi väestön keskuudessa.

​Okinawalle muutti 1400 - luvulla Kiinasta useita Kiinalaisten aseettomien taitojen mestareista, jotka opettivat edelleen taitojaan saaren asukkaille.

Voimakkaan sysäyksen karaten kehittymiselle antoi myös saarten valloitus ja miehitys Japanilaisen Satsuma-klaanin toimesta 1609 (Japanin kalenterissa Keicho:n neljästoista vuosi), jolloin asekielto uudistettiin. Hallitsevan Satsuma-klaanin asettaman säädöksen vuoksi taistelutaitoja täytyi harjoitella salaa, sillä niiden harjoittelu oli kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla. Myöskin Okinawalaiset matkustivat ahkerasti Kiinaan hankkiakseen tietoja Kiinalaisista kamppailulajeista. Näin syntyi Okinawa-Te, nykyaikaisen karaten esimuoto.

1900 - luvulla Japanilaisten suhtautuminen Okinawaan muuttui suvaitsevammaksi ja Okinawa-Te, jota siihen asti oli harjoiteltu salassa, saatiin liitettyä Okinawan yliopiston koulutusohjelmaan 1902 tarkoituksena kehittää oppilaiden mieltä ja fyysistä terveyttä. Tämä oli ensimmäisen kerta kun, karatea oli koskaan esitelty yleisölle.

Vuonna 1916 - 17 Okinawan maakunnan edustaja kutsui Sensei Gichin Funakoshin Butoku-deniin Kiotoon, joka oli tuolloin Japanin taistelutaitojen harjoittelun keskus, ja hän pyysi Sensei Funakoshia pitämään karate-esityksen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun karatea esiteltiin julkisesti Okinawan ulkopuolella.

Seuraavaksi merkittäväksi tapahtumaksi muodostui 6. marraskuuta 1921 pidetty näytös, jonka Okinawan vierailullaan ollut Japanin kruununprinssi tuli näkemään. Näytöksestä innostuneena kruununprinssi tuli vaikuttamaan siihen, että Sensei Funakoshi tuli matkaamaan uudestaan Japaniin.

Aikaisin keväällä vuonna 1922 Sensei Gichin Funakoshi kutsuttiin Japaniin Tokiossa pidettäviin ensimmäsiin kansallisiin urheilukilpailuhin esittelemään taistelulajia joka sai nimekseen karate "Kiinalainen käsi". Myöhemmin Sensei Funakoshi muutti kirjoitusmerkkiä siten, että karate voitiin lukea "Tyhjä käsi".

Näytökseksi suuniteltu matka muodostuikin Sensei Funakoshin elämäntehtäväksi, hän jäi pysyvästi asumaan Tokioon, opettamaan, luennoimaan ja tekemään karate-do:ta tunnetuksi.

Sensei Funakoshi painotti karatekan henkistä kehitystä lajin avulla. Hän kiteytti karaten filosofian lauseeseen

"karate ni sente nashi... karatessa ei ole ensimmäistä hyökkäystä".

Hänelle karate oli itsepuolustus- ja liikuntamuoto eikä otteleminen näin ollen kuulunut hänen mielestään lajiin.

GICHIN FUNAKOSHI

Vuoteen 1936 mennessä karate oli levinnyt jo laajalti Japanin pääsaarilla. Sensei Funakoshin oli ollut myötävaikuttamassa opetuksellaan yli 30 karateseuran syntymiseen ja osallistunut mm. karaten opettamiseen yliopistoissa ympäri maata. Hyvään kasvuun lähteneen lajin leviämisen keskeytti toinen maailmansota, jossa monet hänen oppilaansa saivat surmansa. Toisen maailmansodan aikaisissa ilmapommituksissa 1945 tuhoutui myös Yotsuyassa Tokiossa vuonna 1936 rakennettu ensimmäinen karate-dojo.

Toisen maailmansodan päätyttyä alkoi lajin uudelleen elvytys. Toukokuussa 1949 perustettiin Japan Karate Association (JKA). Miehittäjien toimesta budolajien harjoittaminen yliopistoissa kuitenkin kiellettiin, judoa lukuunottamatta, jonka vuoksi karaten esilletuominen lajina vaikeutui hetkellisesti.

Ennen kuin Sensei Funakoshi kuoli, hän oli nähnyt yhden valmentajakurssin tulevan päätökseen ja ensimmäisen pyynnön virallisen JKA-valmentajan lähettämiseksi kaukoidän yliopistolta Filippiineiltä. Tämän tehtävän sai Takayuki Mikami, yksi kolmesta alkuperäisistä valmistuneista ja hän asui siellä kahden vuoden ajan opettaen karatea päätoimisesti. 1958 Havaiji sai toisen suuren valmentajan, Hirokazu Kanazawan, Mikamin luokkatoverin. Tästä alkoi karaten leviäminen maailmalle.

Toukokuussa 1961 Teruyuki Okazaki, jota pidettiin parhaana koskaan eläneenä karatekana, saapui Philadelphiaan USA:n virallisena JKA-valmentajana. Samana vuonna Hidetaka Nishiyama tuli takaisin USA:han tarkkailemaan Pohjois-Amerikan valloitusta ja toi mukanaan mm. Takayuki Mikamin, joka asettui ensiksi asumaan Kansas Cityyn ja myöhemmin New Orleanssiin. Yutaka Yaguchin asettui Coloradon Denveriin oltuaan aikansa Los Angelesissa. Masataka Mori Korvasi Kanazawan Havaijilla ja siirtyi myöhemmin New Yorkiin. Tetsuhiko Asai ja Takehiko Nozaki jäivät Havaijille. Shojiro Sugiyama, ei virallinen valmentaja, mutta kuitenkin kunnioitettava karateka, perusti vahvan liiton Chicagoon. Masaaki Ueki ja Shigeru Takashina menivät Floridaan, Katsuya Kisaka New Jerseyhin ja Shojiro Koyama Arizonaan.

Euroopassa Taiji Kase nimitettiin Ranskaan, Satoshi Miyazaki Belgiaan. Hideo Ochi Saksaan, Hiroshi Shirai ja Takeshi Naito Italiaan sekä Keinosuke Enoeda Englantiin.

TORA

SHOTO-KAN

Kun Sensei Gichin Funakoshi kehitti modernin karaten, hän ei antanut sille nimeä, vaan kutsui sitä karateksi.

Muutettuaan Japanin pääsaarelle hän vaihtoi Kiinalaisen "Tang" -kirjainmerkin joka viittasi Kiinan Tang dynastiaan, Japanilaiseen kirjainmerkkiin "ku", joka myös äännetään "kara" ja tarkoittaa tyhjyyttä. Tähän hän lisäsi sanan "Do", joka tarkoittaa filosofisesti ajatellen "tietä". Näin hän muutti karaten nimen Karate-Do:ksi.

"Shiki soku ze ku, ku soku ze shiki" on Budhalaisten uskonnollinen sutra, joka tarkoittaa "muodosta tulee tyhjyys, tyhjyydestä tulee muoto". Tähän lauseeseen sisältyy Karate-Don, tyhjän käden tien ydin.

Lempinimensä "Shoto" runoilijanakin tunnettu karatevalmentaja sai nimenomaan runoilijapiiristä, "Shoto" tarkoittaa japanilaista mäntymetsää ja "kan" suurta salia tai ryhmää. Koska hänen tyylisuunnallaan ei ollut nimeä, ihmiset alkoivat kutsua sitä nimellä "Shotokan", jolla viittasivat Sensei Funakoshin karatekouluun. Näin tyylisuuntamme nimeksi tuli Shotokan.

MASATOSHI NAKAYAMA

Tälläkin hetkellä Shotokan on karaten laajimmin levinnyt tyylisuunta, jonka valmentajat ovat tietojensa ja taitojensa takia hyvin arvostettuja.

Kuitenkin Sensei Funakoshin ja Sensei Nakayaman kuoltua Shotokan Karate ei ollut enää yhtenäistä vaan syntyi erillisiä liittoja jotka irtaantuivat Japan Karate Association liitosta (JKA).